Itsensä kadottaminen mielletään yleensä olotilaksi, jossa ihminen kokee muuttuneensa itselleen vieraaksi. Hän ei enää tunnista omakseen sitä elämää, jota elää. Elämässä olevat asiat ja ne unelmat, joita ihminen tavoittelee, tuntuvat olevan itselle vieraita ja vääriä. Olo voi tuntua siltä, kuin olisi naamion takana koko ajan ja muilta jäisi huomaamatta, minkälainen ihminen kuoren alla todellisuudessa on.
ITSENSÄ KADOTTAMINEN VOI OLLA PELOTTAVA KOKEMUS
Jos huomaa elävänsä itselleen ja arvoilleen vierasta elämää, kokemus on pelottava. Yhtäkkiä on kohdattava totuus, jota on kenties peitellyt vuosikausia. Käsitys siitä, millainen todellisuudessa on, saattaa olla hyvin hatara. Vuosien aikana oman persoonan ydin on kadonnut mukautuessaan muiden odotuksiin. Ei ole helppoa saada kiinni siitä, mikä on oikeasti osa omaa identiteettiä.
Kun havahtuu elämäntilanteeseen, jossa kokee kadottaneensa itsensä, tilanne on syytä ottaa vakavasti. Jokainen elämä on ainutlaatuinen, ja on tärkeää, että sen elää omana itsenään eikä vieraana itselleen. Apua itsensä löytämiseen kannattaa hakea taholta, joka tukee omia arvoja. Se voi olla esimerkiksi psykoterapia tai kokonaisvaltainen energiahoito. Myös luottamukselliset keskustelut ystävän kanssa helpottavat usein oloa.
KUKA OIKEASTI OLEN?
Ei ole koskaan liian myöhäistä löytää itseään. Se, mikä on ominta ydintä, on olemassa edelleen sisimmässä, kaikkien kerrosten alta. Se on myös mahdollista kaivaa esiin. Se edellyttää joskus kovaa työtä ja epämukavuuden sietämistä. Palkintona on tietoinen, läsnäoleva ja onnellisempi elämä omana itsenään, omia toiveitaan kuunnellen.